Ammattitaiteilijaksi
Tarinasivu
17
Lunta luomaan vai kultaa kaivamaan?
Elin rutiköyhää opiskelijaelämää ja haaveilin paremmasta.
Elin köyhää opiskelijan elämää. Asuin Helsingin Ruoholahdessa yhdessä laulavan suutarin kanssa. Raha ei meinannut riittää elämiseen, mutta kotiväellä oli vieläkin vaikeampaa. En saanut kotoa minkäänlaista taloudellista apua.
Päinvastoin minun oli lähettävä rahaa heille aina, kun sain jostain hieman tuloja. Äiti ihmetteli kirjeissään, millainen kuvanveistäjän ammatti on ja saako siitä palkkaa, jolla voisi elää.
Olin innostunut kuvanveistosta, mutta minua ahdisti, pärjäisinkö taloudellisesti ammatissani. Olin melkein valmis luopumaan taiteilijan ammatista ja miettimään muita ammatteja.
Työnsaanti oli Helsingissä kiven alla. Aina kysyttiin, onko minulla todistuksia ja suosituksia. Ei ollut. Juoksin kyselemässä työpaikkoja ympäri kaupunkia, mutta aina tuli vain vastaukseksi: ”vi behöfva inte!” tai ”inte nu den här gången”!
Tein jotain idioottimaisia piirtämistöitä, joista sai vain kaksi markkaa tunnilta. Niitä tehdessä ei passannut paljon ajatella. Sen kun vain piirsin ja laskin tekemäni tunnit.
Minusta alkoi tuntua siltä, että olisi parempi ryhtyä luomaan vaikka lunta kaduilta. Monet lähtivät kultaa kaivamaan Klondikeen Kanadaan. Miksen minäkin? Sieltä palaisin laivalasti kultaa mukanani. Saisin valattaa kaikki kuvat puhtaasta kullasta. Eikös olisi komeata?
Tai valitse joku muu luvun Ammattitaiteilijaksi neljästä tarinasivusta
