Ammattitaiteilijaksi
Tarinasivu
16
Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa
Sain ensimmäisen rahapalkinnon taiteestani jo ensimmäisenä lukukautena.
Päätin kouluttautua ammattitaiteilijaksi. Hain apurahaa, jotta voisin aloittaa opinnot Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä. Koulu sijaitsi aivan rautatieaseman läheisyydessä Ateneumissa. Keväällä 1896 keskustelin yhdistyksen sihteerin J. J. Tikkasen kanssa. Hän lupaili, että he ehkä ottavat minut koeoppilaaksi. Hakemukseen piti liittää virkatodistus. Lapinlahden seurakunnan pappi vahvisti allekirjoituksellaan, että olin 20-vuotias loisen poika Lapinlahdelta.
Aloitin opinnot Taideyhdistyksen piirustuskoulun valmistavalla luokalla alkuvuonna 1898. Koulu oli ruotsinkielinen. Kuvanveistäjä Emil Wikströmin oli vähän vaikea hyväksyä ratkaisuani. Hän olisi tarvinnut vielä apupoikaa, varsinkin kun Otsikkoryhmän tekeminen piti aloittaa alusta. Alkuinnostuksen jälkeen olin tyytymätön piirustuskoulun opetukseen.
Näin kuvasin opetusta Emil Wikströmille 8. helmikuuta 1898 lähettämässäni kirjeessä:
Opettaja hyvä!
Meidän kouluparkamme tahtoo kuivaa köyhyyteensä nykyään, kun ei ole (niin sanotaan) rahaa, että maksaa mallia, joten me saamme kerjätä tuttaviamme, jos ei tahdota rueta kipsiä piirtämään. Alastomia malleja tuskin enää tunnetaankaan. Yksi ainoa pahanpäiväinen rahjus on ollut koko lukukaudella alastonna.
Viimeiksi meillä on ollut tämmöisiä malleja, ei muuta kun pistetään hattu seipään nenään ja sitten piirtämään niin kuin aikapojat. – – Kunhan sitten otamme tuohon vielä kalossin lisää niin silloinhan se on ihmisruumis tutkittu kiireestä kantapäähän.
Jo ensimmäisenä opiskelukeväänäni sain Taideyhdistyksen dukaattikilpailussa toisen palkinnon Pojan pää -nimisestä työstäni. Sain 200 markkaa. Lisäksi Suomen Taideyhdistys osti debyyttiteoksen sadalla markalla arpajaispalkinnoksi.
Arvaapa, mitä tein palkintorahoillani!
Näin kirjoitin Antti-serkulleni:
Hyvä Antrei!
Ku moro ny.
Oleppas hyvä ja toimita tuo 20:n markkanen minun äitille. Näeshä kun tuota minä koetin voimiani ja sain 200 mk, kun tuota se dukaatti kilpailu oli ja minä en yrittänyt uskaltaa lähettää, niin Wikström rupesi pistelemään että semmosta se on koko ikä. Täytyi koettaa.
Pojan pää, 1899, kipsi. Kuva: Titus Verhe, Halosten Museosäätiö.
Tai valitse joku muu luvun Ammattitaiteilijaksi neljästä tarinasivusta
