Morjens!
Minä olen Eemil Halonen. Ammatiltani olen kuvanveistäjä. Olen jättänyt pysyvän jäljen Suomen taidehistoriaan, vaikka olenkin vähän huono itseäni kehumaan.
Ammatinvalintani ei ollut helppo. Olin köyhä maalaispoika. Jouduin tekemään raskaita töitä lapsesta lähtien. Useimmat ikätoverini jäivät kotiseudulleen maataloustöihin. Olin taitava käsistäni, joten kouluttaudun puusepäksi. Sisimmässäni unelmoin taiteilijan ammatista. Serkkuni Pekka, taidemaalari, kannusti minua taideopintoihin.
Taide vei minua maailmalle: Pariisiin, Firenzeen ja moniin muihin suurkaupunkeihin. Melkoisen osan elämästäni asuin ja työskentelin Helsingin Siltasaaressa. Synnyinseutuni Lapinlahti pysyi kuitenkin minulle rakkaana koko elämäni ajan.
Kun olin nuori taiteilija, Suomi ei ollut itsenäinen. Kuvanveistäjänä mietin paljon suomalaisuutta ja halusin omalta osaltani auttaa maatamme itsenäistymään. Kalevala oli elämäni tärkein kirja, josta sain paljon ideoita taiteeseeni.
Monia suomalaisia merkkihenkilöitä oli malleinani: presidenttejä, kauppiaita ja liikemiehiä, taiteilijoita ja tiedemiehiä. Kuvasin mielelläni myös aivan tavallisia kansanihmisiä, perhettäni ja ystäviäni.
Tervetuloa kanssani Taiteilijan tielle! Kerron sinulle elämästäni ja taiteestani. Matka ei ehkä aina suju suunnitellusti, kuten ei oma uranikaan. Välillä joudumme yhdessä miettimään, mitä pitää tehdä, jotta pääsemme eteenpäin.
Hauskaa ja antoisaa matkaa!
Eemil
Voit sulkea tämän kirjeen napasuttamalla ruudun oikeassa yläkulmassa olevaa rastia