Maatalousväestö
Eemil Halosen lapsuuden ja nuoruuden aikaan valtaosa suomalaisista eli maaseudulla ja sai elantonsa maataloudesta. Maatalousväestön vauraimpia olivat talolliset, jotka omistivat maatilansa. 1800-luvun loppupuolella suurin osa maatalousväestö oli kuitenkin tilatonta väkeä. Heistä taloudellisesti parhaiten elivät vuokraviljelijät: 1) lampuodit, jotka olivat vuokranneet kokonaisen maatilan, ja 2) torpparit, jotka olivat vuokraviljelijöinä tilan maalla. Torpparit maksoivat vuokransa yleensä tekemällä päivätöitä eli taksvärkkiä vuokranantajalleen. Osan vuokrasta he maksoivat myös esimerkiksi viljana.
Tilattomaan maatalousväestöön kuuluivat myös vuosipalkolliset rengit ja piiat, jotka olivat pestautuneet maataloihin töihin aina vuodeksi kerrallaan. Myös mäkitupalaiset olivat tilattomia. He maksoivat vuokraa pienestä asuntotontistaan, jolla sijaitsevan mökkinsä he kuitenkin usein omistivat. Mäkitupalaiset olivat usein talojen ja torppien pitkäaikaisia työmiehiä tai kylän käsityöläisiä. Itselliset, joita kutsuttiin Itä-Suomessa loisiksi tai joutolaisiksi, asuivat talollisten tai torppareiden tuvissa, piharakennuksissa, karjamajoissa tai muissa mökeissä. Vuokransa eteen itselliset tekivät päivätöitä taloihin kiireisimpinä työaikoina. Varsinkin talvisin monet elivät nälkärajan partaalla. Työkyvyttömät maaseudun ihmiset olivat ruotuköyhiä, joista tietyt talot vuorollaan huolehtivat. Myös kerjäläisiä ja muuta irtolaista väkeä saattoi kylässä liikkua kaukaakin tulleina.