Ensimmäinen luku

Lapsuuteni

Tarinasivu   

5

Jouduimme luopumaan kodistamme

Meidän oli myytävä maatilamme, koska emme pystyneet enää maksamaan velkojamme.

Samoihin aikoihin, kun pääsin koulusta, perheemme ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. Isäni ja setäni olivat 1870-luvun alussa lunastaneet ison sukutilan yhteisomistukseensa ja samalla velkaantuneet.

Maatalouden harjoittaminen oli vaikeaa, kun halla saattoi viedä koko viljasadon. Hyvinäkään vuosina ruista ja ohraa ei riittänyt kovin usein myyntiin – ja jos riitti, venäläinen tuontivilja oli niin halpaa, ettei suomalainen maanviljelijä saanut työlleen riittävää vastinetta.

Välillä meidän perheellä oli niin tiukkaa, ettemme tienneet, riittääkö leipääkään pöytään. Jouduimme ostamaan velaksi elintarvikkeita ja muuta tarpeellista paikallisilta kauppiailta.

Valokuvia peltotöistä Lapinlahden seudulta 1900-luvun alusta. Kuvalähde: Lapinlahti-Seura.

Mene ja tiedä, saattoivatpa isäni ja setäni myydä rahapulassaan metsääkin pilkkahintaan. Tuohon aikaan maaseudulla kierteli yleisesti sahojen edustajia, jotka ostivat kuulemma yhden viinapullon hinnasta jopa kokonaisia metsiä talonpojilta.

Talolliset eivät vielä tajunneet, millainen omaisuus heillä metsissään oli. Siihen asti he olivat hyödyntäneet metsiään huolettomasti kaskiksi, polttopuiksi ja muuhun kotitarvekäyttöön.

Emme pystyneet maksamaan velkojamme takaisin. Jouduimme vuonna 1888 myymään vanhan, rakkaan sukutilamme lapinlahtelaiselle kauppiaalle Lassi Kähköselle (1859–1896).

Tai valitse joku muu luvun Lapsuuteni seitsemästä tarinasivusta