Ensimmäinen luku

Lapsuuteni

Tarinasivu   

6

Minäkö loinen?

Köyhää tilatonta väestöä oli maaseudulla paljon, ja toimeentulo oli kaikilla tiukassa.

Olin 13-vuotias, kun meillä ei enää ollutkaan omaa kotia eikä pysyvää toimeentuloa. Asuimme hyyryllä eli vuokralla pienissä savupirteissä ja mökeissä. Vuokran maksoimme päivätöinä mökinomistajalle. Olimme tilatonta itsellisväestöä, jota Savossa kutsuttiin yleisesti loisiksi. Tuohon aikaan papit ja muut säätyläiset katsoivat tavallista rahvasta usein ylhäältä alaspäin.

Lapinlahdella loisia oli monia muitakin kuin vain me. Vuonna 1886 joka kolmas pitäjäläinen kuului tilapäistöiden varassa eläviin tilattomiin. Itä-Suomessa loisväestöä oli niin paljon, että sitä pidettiin suurena yhteiskunnallisena ongelmana.

Eero Järnefelt: Raatajat rahanalaiset, 1893 Valokuva: Kansallisgalleria, Eweis, Yehia.

Monet itsellisväestöstä olivat perheemme tavoin entisiä talollisia, jotka talousvaikeuksien vuoksi olivat joutuneet luopumaan maatiloistaan. Kaikille suurperheiden lapsista ei ollut mahdollista saada perintönä maata viljeltäväksi, joten he elättivät itsensä joko vuosipalkollisina taloissa tai tekivät niihin tilapäistöitä kiireisimpien maataloustöiden aikaan.

Monien oli pakko muuttaa kotiseudultaan pitkien matkojen päähän työn perässä, vaikkapa rautateitä rakentamaan. Osa lähti siirtolaisiksi ulkomaille, jopa Amerikkaan asti.

Kuppari, 1899, patinoitu kipsi. Teoksen aihe oli minulle tuttu. Kun lääkäreitä oli harvassa, turvauduimme kupparin apuun. Tiedätkö mitä kuppaus on? Kuva: Titus Verhe, Halosten Museosäätiö.

Tai valitse joku muu luvun Lapsuuteni seitsemästä tarinasivusta

1

2

3

4

5

6

7