Toinen luku
Mikä minusta tulee isona?
Tarinasivu
11
Opettajaksi vai soitinrakentajaksi?
Pähkäilin usein, mikä minusta mahtaa tulla aikuisena.
Keväällä ja kesällä 1894 mietin kuumeisesti, mihin ryhtyisin. Kotiseudulla ei tuntunut olevan töitä. Äidin kirjeestä välittyi huoli ja hätä, joka perheellä oli. Jostain minun täytyisi löytää elantoa itselleni – ja pitäisi irrota vähän rahaa kotiväenkin auttamiseksi.
Sortavalassa oli opettajaseminaari. Nikkarikoulun johtaja Eero Mäkinen opetti siellä. Pyörittelin mielessäni ajatusta, voisiko minustakin tulla käsityönopettaja. Opettajan ammatti oli arvostettu ja hyväpalkkainen. Miksi en hakenut opettajaseminaariin? Perusteluni saat selville tästä kirjeestä, jonka kirjoitin ystävälleni Aino Swanille 31. maaliskuuta 1894:
Minulla näet on ollut mielessä että koettaa ensi syksynä seminaariin. Waan siinäkin on suo siellä, vetelä täällä, siihen tarvitaan rahaakin, mutta toinen tasku on tyhjä ja toisessa ei ole mitään. Se on ensimmäinen ja suurin vika, mutta toinen on toisen lainen, toisessa ei ole mitään, että en oikein tiedä, voisinko niitä vaatimuksia täyttää, varsinkin laulun kohdassa. Käsitöissä sitten olisi hyvä etu sekä piirustuksessa ja alussa vähän ruotsinkielessäkin jota olen täällä vähän lukenut neiti Maikki Mäkisen johdolla.
Oli minulla muitakin viritelmiä. Suunnittelin yhdessä Aapeli- ja Antti-serkkujeni kanssa, että perustaisimme soitinverstaan Kuopioon. Rakentaisimme yhdessä harmoneita ja sormikanteleita. Tahtoa meillä olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta rahanpuutteeseen tämäkin homma kariutui.
Tämä oli luvun Mikä minusta tulee isona? viimeinen tarinasivu
Voit aloittaa uuden luvun
Taiteilijan tielle
