Toinen luku

Mikä minusta tulee isona?

Tarinasivu   

8

Peltoja raivaamassa ja ojia kaivamassa

Nuorena poikana paiskin raskaita ruumiillisia töitä, kunnes päätin hakea nikkarioppiin.

Kansankoulun jälkeen jouduin raskaisiin fyysisiin töihin. Olin vasta 13-vuotias. Kuljin isäni mukana raivaamassa talojen peltoja ja kaivamassa ojia. Saatoinpa olla rakentamassa myös rautatietä 1890-luvun alussa. Rautatie oli tuon ajan ihmeellinen uutuus, rautahevonen.

Jos muistan oikein, taisin nähdä ilmoituksen sanomalehdessä vai kertoiko joku minulle, että Lappeenrannassa on käsityökoulu, jossa voi opiskella puusepäksi. Tällainen oli ilmoitus:

Lappeenrannan Uutiset 30.7.1891. Voit suurentaa kuvan klikkaamalla.

Aloin pohtia, pääsisinkö kouluun, jos hakisin. Kouluun hyväksyttyjen täytyi olla vähintään 16-vuotiaita. Olin jo onneksi täyttänyt 17 vuotta. Kansankoulun suorittaneet olivat etusijalla. Kirjoitin omin käsin hakemuksen, hankin liitteeksi papintodistuksen ja suosituksen, jonka taisin saada Aapeli- tai Antti-serkulta, en muista aivan tarkasti. Pian tuli postitse tieto, että minut oli hyväksytty kouluun!

Käsityökoulut avasivat meille köyhille maalaislapsille uusia mahdollisuuksia. Kun pojat oppisivat veistämään ja tytöt kutomaan, pystyisimme hankkimaan elantomme, vaikkei meillä maata olisikaan viljeltävänä eikä karjaa kasvatettavana. Eivätkä puusepän taidot menisi hukkaan maanviljelijälläkään. Ainahan sivuansioista olisi hyötyä!

Tai valitse joku muu luvun Mikä minusta tulee isona? neljästä tarinasivusta

8

9

10

11