Viides luku

Oman tien löytäminen

Tarinasivu   

24

Pariisi 1900–1901

Me suomalaistaiteilijat teimme töitä kuin hevoset, söimme kuin herrat ja joimme kuin vasikat suurusvettä.

Pariisin-matkani ajoittui vuosille 1900–1901. Saavuin kaupunkiin jo vuoden 1899 puolella. Majoituin taiteilijaystävieni Väinö Hämäläisen, Gabriel Engbergin, Ester Heleniuksen ja Hilda Flodinin kanssa samaan hotelliin. Osoitteeni oli 9 Rue Campagne perimiére Montparnassen kaupunginosassa.

Meitä suomalaisia taiteilijoita oli tuohon aikaan paljon Pariisissa: Emil Wikström, Ville Vallgren, Juho Rissanen, Otto Manninen ja Aino Ackté.

Pariisin maailmannäyttelyn valmistelun lisäksi aikaa oli myös taiteilijoiden yhdessäololle: illastimme yhdessä, nautimme vermuttia, lauloimme, lausuimme runoja ja keskustelimme taiteesta. Kiertelimme museoissa ja taidenäyttelyissä.

Pariisissa asuin- ja työskentelytilani olivat vaatimattomat. Valmistin Pariisissa useita veistoksia. Tunnetuimpia niistä on Impi. Kuva: Halosten Museosäätiö.

Ruoskija, 1900, kipsi. Tämän teoksen tein ensimmäisen Pariisin-matkani aikana. Kuva: Titus Verhe, Halosten Museosäätiö.

Opiskelin yksityisessä taidekoulussa Académie Colarossissa Antonin Injalbertin (1845–1933) johdolla. Hän painotti naturalistista otetta. Eniten sain herätteitä taiteelliselle työlleni Louvren egyptiläisen taiteen kokoelmasta ja Pariisissa vaikuttaneiden kuvanveistäjien Auguste Rodinin (1840–1917) ja Antoine Bourdellen (1861–1929) taiteesta.

Rodinilta omaksuin impressionistisia ja realistisia vaikutteita, Bourdellelta arkkitehtonista kuvanveistotyyliä, joka ammensi ihanteitaan assyrialaisesta, egyptiläisestä ja kreikkalaisesta taiteesta. Näitä asioita minä Pariisissa opin. Oli se ihmeellinen kaupunki muutenkin!

Tai valitse joku muu luvun Oman tien löytäminen seitsemästä tarinasivusta