Viides luku
Oman tien löytäminen
Tarinasivu
21
Pariisin maailmanäyttelyssä
Isot honkapuiset kohokuvani herättivät ihastusta.
Suomalaisten kasvava kansallismielisyys näkyi vahvasti Pariisin maailmanäyttelyssä vuonna 1900. Maamme ei esiintynyt siellä osana venäläisten osastoa, vaan meillä oli oma, arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema paviljonki.
Venäläiset määräsivät, että Suomen osastossa sai esitellä vain elinkeinoelämää, hallintoa, luontoa, koulutusta, sanomalehdistöä, yhdistystoimintaa ja tieteiden saavutuksia. Suomalaiset päättivät, että esittelemme tätä kaikkea taiteen keinoin.
Mukana Pariisin maailmannäyttelyssä olivat kaikki sen ajan tunnetuimmat kuvataiteilijamme: Akseli Gallén-Kallela, Juho Rissanen, Pekka Halonen ja monet muut mestarit. Minutkin pyydettiin mukaan.
Minulla oli virallinen näytteilleasettajan kortti Pariisin maailmannäyttelyssä 1900. Oli hienoa olla siellä edustamassa Suomea. Kuva: Eemil Halonen, Halosten Museosäätiö.
Minulta tilattiin kuusi kansanelämää kuvaavaa puureliefiä vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn. Kuvassa niistä näkyy kolme: Koskenlaskija, Mullikkaa kuljettava tyttö ja Saunassa. Kansallisgalleria, Arkistokokoelma.
Valmistin kuusi isokokoista, punahonkaista puureliefiä paviljonkimme kalastusosaston yhteyteen. Reliefit muodostivat yli kahdeksanmetriä pitkän kokonaisuuden.
Teokseni kuvasivat suomalaista kansanelämää ja elintapoja. Reliefit olivat Koskenlaskija, Mullikkaa taluttava tyttö (Karjapihassa), Saunassa, Runolaulajat, Poro ja lappalainen sekä Hiihtäjä.
Kuvanveistäjien valmistamat kookkaat puuveistokset olivat aika harvinaisia tuohon aikaan. Reliefini ja koko Suomen kalastusosasto teki voimakkaan myönteisen vaikutuksen maailmanäyttelyn vieraisiin.
Saunominen, koskenlasku ja muut suomalaiset erikoisuudet herättivät uteliaisuutta ja niitä pidettiin eksoottisina. Kotimaisen honkapuun valintaa pidettiin omaperäisenä ja suomalaisuutta korostavana asiana.
Puunkäsittelytaitoani arvostettiin. Minulle puu oli materiaalina mitä luontevin, olinhan koulutukseltani myös puuseppä. Pienestä pitäen olin oppinut käsittelemään puuta ja tunsin suomalaiset puulajit läpikotaisin.
Mullikkaa kuljettava tyttö, 1898, kipsi. Teos tunnetaan myös nimellä Karjapihassa. Kuva: Titus Verhe, Halosten Museosäätiö.
Tai valitse joku muu luvun Oman tien löytäminen seitsemästä tarinasivusta
