Kattaisen Ulla

Kattaisen Ulla kiersi kylällä hieromassa ihmisiä. Kerran kun Ulla oli hieromassa minua, poikkesi tupaan Heikki-serkkuni, joka oli tunnettu viulusti. Heikki oli tulossa Iisalmesta. Hän oli ollut soittamassa Peltosalmen kartanossa Lagusten kamariorkesterissa ja palaamassa sieltä Lapinlahdelle. Aikansa kuluksi Heikki avasi viulukotelonsa ja ryhtyi soittamaan Sibeliuksen viulukonserttoa.

Jo ensimmäisten sävelten soidessa Ulla lopetti hieromisen, ojentautui työstään, pyyhki käsiään ja jäi kuuntelemaan soittoa, joka oli hänestä aivan ihmeellisen kaunista. Elimme aikaa, jolloin ei ollut vielä radiota, eikä Ulla ollut siihen ikäänsä vielä kuullut muuta musiikkia kuin virrenveisuuta kirkossa ja kyläpelimannien soitantaa.

Ullan ilme ja asento jäivät mieleeni. Aloin luonnostella Hieroja-akka-pienoisveistosta. Arttu valoi sen pronssiin. Teos oli esillä ensimmäisessä yksityisnäyttelyssäni Ateneumissa vuonna 1908.