Teostarina

Hautaveistoksia

Eemil tarinoi Siltasaaren ateljeessaan syksyllä 1950

Hautaveistoksia

Minulta on tilattu monia hautaveistoksia. Taiteellisesti kaunis ja aatteellisesti ylevä hautapatsas valaa katsojan mieleen hartautta. Samalla se kohottaa ja keventää mieltä, niin kuin hyvä taideteos aina tekee. Kaukana olkoon näistä muistomerkeistä mieltä masentava vaikutus!

Olen sitä mieltä, että taiteilijalla tulee olla vapautensa valita hautaveistostensa aihe ja tekotapa, mutta muistomerkkien tulee ilmentää aikakautensa miesten ja naisten henkeä tuleville ajoille.

Jokainen taiteilija luo teoksensa oman sisäisen näkemyksen pohjalta. Teosofia on ollut omaa elämääni ohjaava filosofia. Hautaveistosteni aiheena on sielun vapautuminen aineen kahleista.

Hautausmaat heijastelevat monenlaisia asioita yhteisestä historiastamme. Hautaveistokset kertovat tarinoita menneistä sukupolvista, merkkihenkilöiden saavutuksista, yhteisöistä ja aikakausista. Me kuvanveistäjät soisimme, että hautamuistomerkeissä käytettäisiin taideteoksia vapaina veistoksina ja korkokuvina. Maaseudulla näkee harvoin veistoksia mutta hautausmaat tarjoavat kaikille oivallisen mahdollisuuden tutustua taiteeseen.

Olen tehnyt neljä vapaussodan sankaripatsasta sankarihaudoille. Minulta on tilattu hautaveistoksia myös merkittävien suomalaisten vaikuttajien haudoille. Heissä on ollut presidenttejä, kauppaneuvoksia, toimittajia, professoreita, kirjailijoita, säveltäjiä ja kuvataiteilijoita. Useat heistä ajoivat aikoinaan aktiivisesti Suomen itsenäisyyttä ja olivat nuoren tasavaltamme rakentajia. Valmistamiani hautamuistomerkkejä on usealla suomalaisella hautausmaalla. Karjalaan pystytettyjä patsaita jäi toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton puolelle.

Valmistin pronssisen Lyyransoittajan Sulevi Mannisen (1909–1936) haudalle. Sulevi Manninen oli lupaava nuori runoilija ja kääntäjä, joka kuoli alle 30-vuotiaana. Hän oli ystävieni, runoilija Otto Mannisen ja kirjailija Anni Swanin poika. Perhehauta sijaitsee Hietaniemen hautausmaalla. Kuva: Titus Verhe, Halosten Museosäätiö.

Valmistin pronssisen Lyyransoittajan Sulevi Mannisen (1909–1936) haudalle. Sulevi Manninen oli lupaava nuori runoilija ja kääntäjä, joka kuoli alle 30-vuotiaana. Hän oli ystävieni, runoilija Otto Mannisen ja kirjailija Anni Swanin poika. Perhehauta sijaitsee Hietaniemen hautausmaalla. Kuva: Titus Verhe, Halosten Museosäätiö.

Suomen pankki tilasi minulta hautaveistoksen professori Ernst Nevanlinnan (1873–1932) haudalle Hietaniemen hautausmaalle. Semper Excelsior (1934, patinoitu kipsi), ”Alati korkeammalle”, oli tunnustus Nevanlinnan elämäntyölle ja symboloi ylöspäin pyrkivää henkisyyttä. Nevanlinna oli Helsingin yliopiston finanssiopin professori. Hän toimi suomalaisen puolueen ja sittemmin kokoomuksen puheenjohtajana, kansanedustajana, eduskunnan pankkivaltuuskunnan puheenjohtajana ja hetken aikaa myös eduskunnan puhemiehenä. Kuva: Titus Verhe, Halosten Museosäätiö.

Suomen pankki tilasi minulta hautaveistoksen professori Ernst Nevanlinnan (1873–1932) haudalle Hietaniemen hautausmaalle. Semper Excelsior (1934, patinoitu kipsi), ”Alati korkeammalle”, oli tunnustus Nevanlinnan elämäntyölle ja symboloi ylöspäin pyrkivää henkisyyttä. Nevanlinna oli Helsingin yliopiston finanssiopin professori. Hän toimi suomalaisen puolueen ja sittemmin kokoomuksen puheenjohtajana, kansanedustajana, eduskunnan pankkivaltuuskunnan puheenjohtajana ja hetken aikaa myös eduskunnan puhemiehenä. Kuva: Titus Verhe, Halosten Museosäätiö.

Vuonna 1947 sain valmiiksi hautaveistoksen Tulevaisuus (1947, patinoitu kipsi). Se sijoitettiin pronssiin valettuna professori Raphael Erichin (1879–1946) haudalla Turun hautausmaalla. Erich oli kansainvälisen oikeuden professori, diplomaatti ja suomenmielinen poliitikko, joka sortovuosina kannatti aktiivista vastarintaa, tuki jääkäriliikettä ja toimi Suomen pääministerinä 1920-luvun alussa. Kuva: Titus Verhe, Halosten Museosäätiö.

Palaa takaisin kertomukseen