Teostarina
Vapaussodan muistomerkit
Eemil tarinoi vapaussodan 30. muistovuonna 1948
Vapaussodan muistomerkit
Ensimmäisen maailmansodan aikaan meillä kuvanveistäjillä oli kovin vähän tilaustöitä. Vuoden 1918 järkyttävien tapahtumien jälkeen tilanne muuttui, ja sain toteutettavakseni neljä vapaussodan muistomerkkiä: vuonna 1919 Muuruvedelle ja seuraavana vuonna Iisalmeen, Kuopioon ja Hiitolaan.
Suojeluskunnat keräsivät rahaa sankarihautaveistoksia varten järjestämällä kansalaiskeräyksiä, muistopäivällisiä, myyjäisiä ja iltamia. Sankaripatsaiden paljastustilaisuudet olivat valkoisen Suomen kansalaisjuhlia. Isänmaalliset tilaisuudet alkoivat suojeluskuntien ja partiolaisten paraatilla. Parhaimpiinsa pukeutunutta juhlaväkeä kerääntyi paikalle tuhansittain.
Iisalmessa Molerusniemi muuttui Sankariniemeksi, kun vapaussodan muistomerkki paljastettiin 5. syyskuuta 1920. Juhlaportti oli koristeltu köynnöksin, Suomen lipuin ja vaakunoin. Partiolaiset muodostivat patsaalle kunniakujan ja suojeluskuntalaiset kunniavartioston. Olimme sodassa kaatuneiden valkoisten haudan äärellä ja kunnioitimme heidän uhriaan isänmaalle.
Juhlan aluksi veisattiin Jumala ompi linnamme. Puheita pitivät valtion, kirkon ja paikallisten järjestöjen edustajat. Soittokunnat, kuorot ja runonlausujat esiintyivät. Seppeleenlaskun jälkeen laulettiin Maamme. Iisalmelainen Salmetar-lehti kirjoitti ylpeänä kotikaupunkinsa sankaripatsaasta, että se ”lienee saman aatteisista muistomerkeistä maassamme onnistuneimpia, valtavimman vaikutuksen tekevä ja ihanimpia”.
Yhdessä arkkitehti Armas Lindgrenin kanssa voitimme Kuopion sankarihautojen suunnittelukilpailun. Sankaripatsaiden luominen oli arkkitehdeille ja kuvanveistäjille kunniakas, mutta sangen vaativa velvollisuus. Sankarihaudat ovat pyhiinvaelluspaikkoja, ei ainoastaan vainajien omaisille ja läheisille vaan koko Suomen kansalle, joka niiden äärelle kokoontuu virittämään arvokkaimpia juhliansa. Graniittinen Katkotut kahleet paljastettiin Kuopion kaupunkiseurakunnan hautausmaalla syyskuussa 1920. Olin Suomessa edelläkävijä graniitin käsittelyssä, mutta kotimaisen kiven valintaan vaikutti myös tilaajien tiukka talous.
Kuopion ja Iisalmen sankaripatsaiden mallina oli näyttelijä Joel Rinne, hyvä tuttavani. Vapaussankarin olemusta hain miehisen vahvuuden, komeuden, rohkeuden ja kurinalaisuuden ihanteista, mutta en halunnut korostaa sotaisuutta. Sodan melskeellä ei ole haudalla enää mitään tekemistä.
Teosofi kun olen, vapaus näyttäytyy minulle ihmisen tietoisuuden ja hengen pyrkimyksenä irtautua aineen kahleista. Iisalmen Vapaus kuvastaa nuoren miehen sisäistä kutsumusta uhrautua isänmaalleen. Kuopion kahleita katkova sankari toisaalta nousee sielulliseen henkisyyteen, toisaalta vapautuu maallisesta sortovallasta. Hiitolan sankarihautojen muistomerkkiä kutsun myös Rauhan kanteleeksi.
Ennen toista maailmansotaa vain valkoisen Suomen uhrien muistoa vaalittiin näkyvästi. Päivistä tärkein oli 16. toukokuuta, jolloin juhlittiin vapaussodan voittoa. Patsaiden äärellä vannottiin myös suojeluskuntavaloja. Punaisten uhrien muistaminen virallistui vasta 1940, jolloin ylipäällikkö Mannerheimin kehotuksesta vietettiin ensimmäistä kertaa kaikkien Suomen sotavainajien päivää 19. toukokuuta.
Vapaus-niminen sankarihautapatsas paljastettiin Iisalmessa 1920. Kuva: Titus Verhe, Halosten Museosäätiö.
Rauhan kannel paljastettiin Hiitolassa itsenäisyyspäivänä 1920. Myöhemmin patsas siirrettiin Karjalasta Porin Noormarkkuun. Kuva: Halosten Museosäätiö.