Kuudes luku
Paluu Lapinlahdelle
Tarinasivu
26
Perheeni olot Lapinlahdella
Lähetin rahaa kotiin, jossa kärsittiin nälästä ja elämän epävarmuudesta.
Äiti kirjoitti minulle paljon kirjeitä. Hän uteli, millaista Pariisissa on. Hän halusi nähdä ja maistaa, millainen hedelmä sitruuna on. Äiti haaveili myös silkkihuivista ja kyseli, oliko minulla riittävästi flanellipaitoja Pariisissa. Hän oli huolissaan vähäisistä tuloistani.
Äiti pyysi, että luopuisin kuvanveistosta ja ryhtyisin nikkariksi. Perheeni arvosti ruumiillista työtä ja kädentaitoja. Vanhempani pitivät puusepän ammattia taloudellisesti turvallisempana kuin taiteilijan epävarmaa työtä.
Kotona Lapinlahdella meni huonosti. Heillä ei ollut rahaa, ei riittävästi ruokaa eikä pysyvää asuntoa. Vanhemmillani ja sisaruksillani oli monenlaisia sairauksia ja vaivoja, mutta ei rahaa lääkäriin eikä lääkkeisiin. Lähetin pienistä palkinnoistani, apurahoistani ja tilaustöistäni säännöllisesti rahaa kotiin.
Perheeni hankki vähäisiä ansioita monenkirjavista töistä ja lyhyistä urakoista. He auttoivat taloja heinänteossa ja viljakorjuussa. Miehet olivat hakkaamassa kiviä, kaivamassa ojia, maalaamassa taloja, tervaamassa kattoja.
Hanna-sisko oli ansainnut rahaa hierojana jopa Raahessa asti. Hilma-sisko kävi kiertävää käsityökoulua, jossa kutoi leninkikankaita ja esiliinakankaita. Aukusti-veli teki suksia ja kyseli minulta, olisiko Helsingissä suksille ostajia.
Yritteliäisyydestään huolimatta kotiväkeni velkaantui kauppiaille ja isoille taloille. Äiti haaveili kirjeissään, että saisi maksetuksi velaksi ostetun lehmän ja hankituksi sille hyviä heiniä, jotta he voisivat viedä maitoa kylän separaattoriin. Näin he olisivat voineet tehdä hieman voikauppaa.
Tai valitse joku muu luvun Paluu Lapinlahdelle viidestä tarinasivusta
